Torstaiaamu oli synkkä ja myrskyinen, kun kaivauduimme jälleen kerran vällyjemme välistä kylmänkolkkoon hostellihuoneeseen. Lähtökohdat näyttivät siis heikoilta aikomukseemme nousta kohti Tuomiovuoren tulista kraateria. Lappasimme kuitenkin suihimme majatalonisännän käristämän muna-pekoni -aamiaisen ja suuntasimme automme keulan kohti taivaanrannan täyttävää mustaa tulivuorta. Sen oli aika kokea voittajansa. Matkalla noukimme vielä evääksi Lembasia ja muuta raskasta koitostamme auttavaa mukaamme. Auton voimat riittivät vain puoleen rinteeseen, joten loppumatka oli tultava toimeen jalan. Alkuun matkasimme loivasti nousevaa pusikkoa ja puronvartta ylöspäin, mutta hiljalleen rinne jyrkkeni, puskat hävisivät ja maa muuttui mustaksi laavaerämaaksi. Vuori ei kuitenkaan lannistanut meitä, vaan kivi kiveltä, välillä käsivoimiinkin turvautuen kiipesimme yhä ylöspäin, kuin Frodo ja Sam konsanaan. Tarpeeksi kivuttuamme ilmassa alkoi tuoksua rikin mädänoloinen katku ja ympärillämme näkyi suurenevia lumiläikkiä, joten arvasimme lähestyvämme synkkää tavoitettamme, Tuomiovuoren huippukraateria. Kuin viimeiseksi koitokseksi, alkoi näkyvyys hävitä ilman täyttyessä höyrystä. Oliko se sitten pilveä vai kraatereista nousevaa savua, emme tiedä. Viimein kuitenkin jyrkän loppurutistuksen jälkeen rinne yhtäkkiä kääntyi toiseen suuntaan ja tiesimme kukistaneemme uhrimme. Ja tämä tarina on tosi... Ilma tosin oli pääasiassa aika hieno. Kiipesimme siis Tongariro-tulivuoren yhdelle huipulle 800 korkeusmetriä lähes 1900 metriin ja matkaa valloituksella oli 15km. Viereistä tulivuorta käytettiin Sormusten herrassa Tuomiovuorena. Retki oli todella raskas, mutta maisemat hienoja. Illaksi ajoimme Rotoruaan, jossa on paljon termistä toimintaa kuumien lähteiden ja geysireitten muodossa, niin että kaupungin ominaishajuna on rikin katku. Kaupunki on myös maorikulttuurin keskus. Raskaan vaelluksen rasittamia lihaksiamme kävimme hoidattamassa yhdessä maailman top 10:iin kuuluvissa kylpylöissä, jonka erilaisia mineraaleja sisältävät kuumat ulkoilma-altaat sekä poistivat lihasväsymyksen että virkistivät mieltä. Aaaah...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti