Viimeinen kokonainen päivämme Seelannissa koitti aurinkoisessa Bay of Islandissa. Muna-pekoni -aamiaisen jälkeen suuntasimme rantaan purjehdusreissua varten. Purjehduksen järjestäminen osoittautui kuitenkin hieman mutkikkaaksi. Aluksi olimme varanneet paikat katamaraanipurjeveneestä, mutta se olikin huollossa, joten sen tilalle oli järjestetty yksirunkoinen maxivene. Hyväksyimme tilanteen, mutta sitten purjehdustoimistolla ilmoitettiin, että lähtijöitä on liian vähän. Meinasimme jo rynnätä varaamaan paikkoja muista toimistoista, mutta lopulta alkuperäinen järjestäjämme soitti toiseen firmaan ja saimme paikat ihan ok pakettiin. Meitä odotti siis 6 tunnin purjehdus 65-jalkaisessa veneessä, lounas, retki yhdelle saarelle sekä mahdollisuus meloa ja snorklata saarella. Mukaan purjehdukselle lähti 6 muuta eurooppalaista ja 2 hengen miehistökin osoittautuivat alunperin eurooppalaisiksi. Aluksi jouduimme tuulen vähyyden takia konettamaan pitkään, mutta lopulta purjeetkin saatiin ylös ja päästiin kunnon seilauksen makuun. Tuuli oli kuitenkin koko päivän sen verran maltillinen, ettei mihinkään hirveään vauhtihurjasteluun ylletty. Yllättävän hyvin 22 tonnia painava vene kuitenkin kulki. Sää oli mukava 20 astetta ja puolipilvistä. Pilvet olivat sinänsä tervetulleita, koska otsonikerros on Uuden-Seelannin yllä niin ohut, ettei edes 30 -suojakerroin täysin suojannut palamiselta. Purjehdus kuitenkin sujui leppoisissa merkeissä veneen miehistön kertoessa tietoja alueesta, mm. kapteeni Cookin tutkimusmatkasta seudulle, ja halukkaat pääsivät ohjaamaan alusta. Merenelävätkin soivat meille riemua, kun näimme ensin kaukaa pari pientä pingviiniä uimassa ja sitten veneemme luokse tuli leikkimään hypellen pari delfiiniä. Hauskoja otuksia. Parin tunnin purjehduksen jälkeen pysähdyimme komeaan hiekkarantalahteen, jossa siirryimme tutkimaan hieman saarta. Kiipesimme paljain jaloin parikymmentä metriä korkean heinikkoisen saaren huipulle ja sieltä ihastelimme ympärillämme levittäytyvää saaristoa. Veneelle palattuamme oli mahdollisuus snorklaukseen ja suomipojat olivat ainoat, jotka uskaltautuivat 16-asteiseen veteen, tosin märkäpuvut päällä. Muutamia isompia kaloja ja pienempien kalojen parvi vedestä löytyi, mutta harmittavan väritöntä merimaailma oli. Veneellä söimme sitten lounaan ja suuntasimme keulan takaisin kohti satamaa. Hieno kokemus oli kyllä. Rantaan palauttuamme starttasimme auton kohti Aucklandia ja viimeistä iltaa. Olisimme halunneet juhlistaa reissua parilla oluella, mutta sunnuntai-iltana paikka (1 milj. asukasta) oli ihan kuollut, joten tyydyimme nauttimaan yhdet sporttibaarissa lähes keskenämme jonkun krikettipelin pyöriessä screenillä. Varsin outo peli. Viimeinen yö sujui hyvin ja aamulla heräsimme hyvissä ajoin tekemään vielä viimeisen kierroksen kaupungin kaupoissa. Sitten vain lentokentälle ja nyt olemmekin jo välilaskulla Kuala Lumpurissa. Äsken hoidatimme vielä paikat kuntoon jalka-, hartia- ja päähieronnassa. Aah taaskin.. Vielä pari lentoa ja sitten ollaan kotona monta kokemusta rikkaampina. Mahtisormuksen etsinnästämme voi sanoa, että useita Sormuksen herran maisemia nähtiin, Hokitikassa oli hienoja jadesormuksia, Wellingtonista löytyi hienoja kopioita Sormuksen herran mahtisormuksesta ja kai rengasmatkaamme Uuden-Seelannin ympärikin voi mahtisormukseksi sanoa. Tavoite siis reissulla täyttyi. Pohjasen pojat kiittävät ja kuittaavat. Kia ora!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti