Kaksi paivaa etelan auringossa

ja hieman sateessakin.. Maanantaina aamuyosta tuli Christchurchissa vetta niin, etta uusiseelantilaisen perinteisesti heppoisesti rakennettu majoituksemme ei meinannut pysya pystyssa, mutta aamulla jo aurinko pilkahteli pilvien lomasta. Starttasimme siis automme kohti Etelasaaren korkeimpia vuorenhuippuja, kohti Lake Tekapoa. Alkumatka sujui tasangolla, mutta horisontissa vilahteli jo ensimmaiset parikilometriset Alppien vuoret, joiden huipulle oli edellisena yona satanut uusi lumikerros. Maisemat olivat todella hienot, kun saavuimme vuorien alapuolisille vihreille lampaita viliseville kummuille lumisten vuortenhuippujen hohtaessa auringonpaisteessa. Tie kiipesi mutkitellen vuorille ja siella pari tuntia ajettuamme maisemia ihmetellen saavuimme Lake Tekapolle, joka on kuuluista erikoisen sinisesta vedestaan ja jarven ymparilla nousevista korkeista vuorista, joista korkeimmalle kohoaa Mt. Cook lahes 3800 metriin. Tovin nakymia ihmeteltyamme lahdimme takaisin pohjoiseen ja laskeuduimme alas tasangolle, jossa kymmenisen kilometria pitkia suoria huristaen suuntasimme kohti Alpit ylittavaa Arthur's Passia. Arthur's Passissa tie nousi lahes kilometriin vuorien puristuksessa ja viimeisessa korkeassa kohdassa meita odotti kovin odottamamme kea-papukaija. Kea on iso vuorilla asusteleva ruskea papukaija, joka on kuuluisa uteliaisuudestaan ja sen herkkua on erityisesti autonovien tiivisteet.. Automme sai kuitenkin onneksi olla rauhassa, mutta lintu paasti meidat aivan viereensa kuvia ottamaan. Pian matka jatkui ja tie alkoi laskeutua kohti lansirannikkoa. Etelasaaren lansirannikko on erittain sateista ja sen seurauksena metsa siella on tiheaa sademetsaa. Sademetsan siimeksessa siis mutkittelimme alaspain ja viimein edessamme siinsi isoina aaltoina vyoryava Tasmanian meri. Ilta alkoi lahestya, joten majoituimme pieneen Hokitikan kaupunkiin ja ehdimme siella mustahiekkaisella autiolla hiekkarannalla nahda, kuinka aurinko laskeutui hiljalleen meren taakse. Komioista. Illan paatteeksi kavimme viela nauttimassa hyvat intialaiset sapuskat ja sitten nukkumaan hostellin kerrossankyyn.
Tiistaiaamuna herasimme taas aikaisin ja piipahdimme yhdessa taman Uuden-Seelannin jadepaakaupunkin (?) jadekaupoissa. Mukaan tarttui maorikulttuurin mukaiset jadekaulakorut. Sitten taas tien paalle ja suunta pohjoiseen sademetsia, sumuisia vuoria, autioita hiekkarantoja ja vellovaa merta ihastellen. Paivan ainoa pidempi pysahdys suoritettiin Punakaikin pannukakkukallioilla, jotka ovat jylhia lettukasoilta nayttavia rantakallioita, joiden valista meri valilla pyrskahtaa korkealle ylos. Lopulta paadyimme Pictoniin, josta lautta kuljetti meidat takaisin Pohjoissaarelle.

Alppien lumossa

Lomalla ei levata, kuten jo muinaiset maorit sanoivat ja Pohjasten reissussa voidaan loppuun lisata viela, vaan ajetaan. Herasimme siis baari-illan jalkeen puoli seitsemalta ja lahdimme lautalla kohti Etelasaarta. Lauttamatkalla tuli vetta vaakasuoraan, joten keskityimme akkujen lataamiseen. Hieman Etelasaarta ajettuamme aurinko onneksi paljasti itsensa ja toi nakyviimme uskomattoman hienot vuoristomaisemat. Niita riitti koko paivan ajan, kunnes illalla majoituimme Christchurchiin. Matkan varrella nakyi kymmenien tuhansien lampaiden ja lehmien lisaksi myos auringossa lekotteleva hyljeyhdyskunta. This is so ele...

Hurmosmela heilui

Pienta puhelinyhteysongelmaa ollut... Wellingtonissa majoituimme Juho II:n kommuuniasuntolaan, jonka tunnelma ja sisustus pitkine kaytavineen oli kuin Hohto-elokuvan hotellissa. Lauantaina meille tarjoutui tilaisuus toimia suomalaisen kulttuurin lahettilaina parille kymmenelle paikalliselle seka vaihto-opiskelijalle. Kulttuurivienti aloitettiin Oriental Beachilla jarjestetyilla kisailuilla. Kisalajeina olivat molkky, kannykanheitto, sauvakavely ja eukonkanto. Allekirjoittaneet toimivat tuomareina asianmukaisesti pukeutuneina joulupukiksi ja Uunoksi. Auringonpaisteessa kisaillessa ja uusiin ihmisiin tutustuessa meni mukavasti pari tuntia. Seuraavaksi kisaajat tutustutettiin suomalaisen saunan saloihin viereisessa uimahallissa. Kun toisessa saunassa ihmiset virkistivat itseaan kaatamalla vesipullosta vetta paallensa, niin meidan saunassa korkattiin suomalainen "saunavesi", taskulampimana tietysti. Samalla voitiin tutustua suomalaiseen latoja vilisevaan peltomaisemaan pullon kyljessa. Juomakierroksen jalkeen Joose kaivoi esiin hurmosmelan, mika heratti saunojissa kiinnostuneita katseita. Hurmosmela on tekovihta, kun aitoa koivuvihtaa ei maahan saa tuoda. Suomalaiset nayttivat ensin mallia vihdan kaytossa ja pian kaikki halusivat kokeilla, milta napakka vihdanisku selassa tuntuu. Ensimmaisen vihtomiskierroksen jalkeen kaytiin uimassa kevaisen kylmassa meressa, sitten taas uusi juoma-vihtomis-uinti -kierros. Lopulta vihtomisesta ei meinannut tulla loppua ollenkaan, vaan paikalliset innostuivat testaamaan, kuka kestaa kovimmat iskut. Ja kaytiinpa valilla vihtomassa naapurisaunan japanilaisturistienkin selat. Seurauksena oli monta punoittavaa selkaa. Suomi-ilta jatkui Juho I:n kommuunissa suomalaisten ruokien parissa. Tarjolla oli grillimakkaraa Turun sinappi -hunnulla, perunasalaattia, ruisleipaa, turkinpippureita ja Sisu-pastilleja. Lisaksi soitettiin suomalaista muzakkia. Lordi rulettaa taallakin... Kaiken kaikkiaan porukka tuntui olevan erittain innoissaan suomalaisista perinteista. Suurimmat suosiot kerasivat hurmosmela, eukonkanto, saunakossu ja tulinen Turun sinappi. Illan paatteeksi suuntasimme Wellingtonin vilkkaalle ravintolakadulle.

Muutama kuva

Etelasaaren maisemia











































Suomi-kisat




































Wellington












"Kaksi tornia"

Kunnon kyydit

Nyt on Pohjasen poijaat saaneet kunnon kyytiä. Ensin lennettiin todella tasokkaasti Malaysian Airwaysilla ja sitten on huristeltu koko Pohjoissaaren läpi hienoja maisemia, valtavia lammasmääriä ja mutkaisia teitä ihmetellen. Malaysian Airways oli tosiaan todella tasokas. Turistiluokassakin oli hyvät jalkatilat, omasta töllöstä sai valita useista kymmenistä leffoista ja tv-sarjoista ja ruokaakin oli kolme eri vaihtoehtoa. Iloinen lentohenkilöstö vielä kruunasi paketin. Tuollaista arvosti, kun matkaa teki toista yötä. Lopulta kuitenkin siis päästiin Aucklandin kentälle ja tarkkojen tullimuodollisuuksien jälkeen päästiin autovuokraamolle. Pihalla meitä odotti lähes uudenkarhea (v. 1998) Corollamme oikeanpuoleisella ratilla. Hieman oli hahmotusvaikeuksia aluksi liikenteessä, mutta kun muutaman kerran oli vilkun sijaan heiluttanut pyyhkimiä, niin homma sujui kuin vanhalta tekijältä. Haimme huoltikselta lastin paikallista Enttijuomaa,jonka boostaamana ajoimme Pohjoissaaren halki. Täällä on Suomen syksyn sijaan jo hyvin pitkällä oleva kevät. Lämpöä ja vihreyttä siis on mukavasti. Maasto on pääasiassa melko kumpuilevaa ja paikalliset eivät ole antaneet teitten hankaluuden haitata, vaan vauhti oli ralliluokkaa. Paikallisia Teuvoja on kyllä yritetty rauhoittaa tienviereen pystytetyin asennekasvatuskyltein. Sormusten herran maisemista on jo nähty Hobittilan seutu ja Mordorin maat, jotka tosiaan olivat melko karut. Ylimmillä huipuilla oli vielä reilusti lunta, joten mahdollisuus lasketteluun on vielä olemassa.

Kaksi tornia

Piiiitkän, mutta ihan viihtyisän lennon jälkeen saavuimme kaukaiseen malesialaisten maahan, joka monsuunisateisen kuumana ja kosteana toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Tarkoituksenamme oli piipahtaa malesialaisten pääkaupungissa, sykkivässä metropolissa Kuala Lumpurissa. Kuala Lumpur tarkoittaa vapaasti käännettynä Pomppivaa ponia, minkä jotkut muistanevat myös erään tavernan nimenä tarinassa Taru sormusten herrasta. Sattuumaako? Ehkä täältä löytyy johtolankoja sormuksenmetsästykseemme. Tehokas luotijuna suhautti meidät kaupungin ytimeen, jossa ihmetykseksemme edessämme nousivat hurjiin korkeuksiin Kaksi tornia (451,9 metriä). Jo toinen viittaus Sormusten herraan. Tutkailimme hetken torneja ja ajattelimme, että se on ihan up yours menemmekö katselemaan kaupunkia näköalatasanteelle. Heitimme kolikkoa asiasta eli tsäänsit oli fifty sixty. Kolikko ratkaisi ja suuntasimmekin villisti sikiävien kiinalaisten sekaan Chinatownin markkinakojuille. Sieltäkään ei löytynyt kuin aitoja kopioita tavoittelemastamme renkaasta, joten sanoimme Kuala Lumpurille tällä kertaa Bon voyage...

Ensimmäinen vainu?

Olimme kuulleet vasikaltamme, että Amsterdamin kanaaleilla on liikkunut outoa väkeä puhellen tavoittelemastamme tarunhohtoisesta esineestä, mahtisormuksesta. Vasikkamme kertoi hänellä olevan vahva vainu asiasta. Lentokentälle päästyämme tajusimme kuitenkin heti, että vasikkamme vainu taisi olla pahasti täällä yleisesti käryävien hallusinogeenejä sisältävien polttotuotteiden sumentama. Päätimme jatkaa matkaa kaukaiseen itään, jossa tietojemme mukaan eleli monia tutkimattomia heimoja, joilla voisi olla tietoa kaipaamastamme aarteesta. Our journey continues...

Matkasuunnitelma kartan muodossa

Ohessa suurpiirteinen kartta Uudesta-Seelannista ja suunnitellusta reitistämme. Saarten päästä päähän on noin 1500 km eli suunnilleen Suomen verran. Lähtö siis ylhäältä Aucklandista, josta Wellingtonin kautta Eteläsaarelle ja kiepautus myötäpäivään paikallisia Alppeja ja sademetsiä ihmetellen. Wellingtonin kautta taas kohti Pohjoissaaren keskiosan tulivuoria ja lopuksi kierros aivan pohjoiseen, jossa on tarkoitus purjehtia subtrooppisissa maisemissa.

Anniversary of The Great Journey

"Ages ago when Maori first settled to New Zealand some of the more adventurous ones decided there was still some more sailing to do. Boldly crossing the Pacific, battling the storms of Cape Horn and dodging privateers in the Atlantic Ocean the strongest sailors made it to Europe. As much of the mainland was already settled by soft vanillafaces they decided to go further north, eventually settling to a land in Fennoscandia quite different from New Zealand.

In Finland this is called The Great Journey (of our forefathers).

The day of reckoning is at hand. The Maori have come a full circle and will test if there is any of that adventurous spirit left in you present day kiwis that made our greatgreat-and-so-forth-grandparents
to make it all the way around the globe.

The trials take place in the sandy beach of Oriental Bay where the Maori once started the Journey. Long forgotten Finnish/Maori dishes will be served to those who announce their attendance to the trials on October 23rd the latest. Both the mind and the body will be tested to find who still has what it takes to undertake the Journey.

http://en.wikipedia.org/wiki/Finland
http://en.wikipedia.org/wiki/Category:Sport_in_Finland
http://everything2.com/index.pl?node_id=1083922
http://www.youtube.com/watch?v=GNmZX0gygg8
"

Invitation to Finnish Games by Juho I

Matkasuunnitelma

ke 25.10. 17:30 Lento Helsinki - Amsterdam - Kuala Lumpur
to 26.10. Lyhyt kierros Kuala Lumpurissa ehkä Petronas torneille ja Chinatowniin, lento Kuala Lumpur - Aucland.
pe 27.10. 11:45 Auclandissa. Ajo Wellingtoniin klo 12.30 - 20.30
la 28.10. Wellingtonissa mm. Te Papa -museo, illalla Finnish Games in the beach of Oriental Bay
su 29.10. lautalla Eteläsaarelle Pictoniin 8.25 - 11.35, ajo Kaikouran (hylkeitä) kautta Christchurchiin
ma 30.10. ajo Arthur's Passin läpi länsirannikon sademetsiä ja ehkä jäätiköitä katsomaan
ti 31.10. ajo länsirannikkoa pannukakkukallioiden yms. kautta Pictoniin, lautta klo 18-21 Wellingtoniin
ke 1.11. ajo tulivuorille Ruapehu yms., Tongariro Crossing vaellus 18 km, 6 tuntia
to 2.11. kelin salliessa laskettelua Ruapehulla, illaksi Rotorualle kuumia lähteitä katsomaan
pe 3.11. ajo Bay of Islandsille
la 4.11. purjehdus Bay of Islandeilla
su 5.11. ajo Aucklandiin, kiertelyä kaupungilla
ma 6.11. lentokentälle ja lento kohti kotia
ti 7.11. takaisin Suomessa