ja hieman sateessakin.. Maanantaina aamuyosta tuli Christchurchissa vetta niin, etta uusiseelantilaisen perinteisesti heppoisesti rakennettu majoituksemme ei meinannut pysya pystyssa, mutta aamulla jo aurinko pilkahteli pilvien lomasta. Starttasimme siis automme kohti Etelasaaren korkeimpia vuorenhuippuja, kohti Lake Tekapoa. Alkumatka sujui tasangolla, mutta horisontissa vilahteli jo ensimmaiset parikilometriset Alppien vuoret, joiden huipulle oli edellisena yona satanut uusi lumikerros. Maisemat olivat todella hienot, kun saavuimme vuorien alapuolisille vihreille lampaita viliseville kummuille lumisten vuortenhuippujen hohtaessa auringonpaisteessa. Tie kiipesi mutkitellen vuorille ja siella pari tuntia ajettuamme maisemia ihmetellen saavuimme Lake Tekapolle, joka on kuuluista erikoisen sinisesta vedestaan ja jarven ymparilla nousevista korkeista vuorista, joista korkeimmalle kohoaa Mt. Cook lahes 3800 metriin. Tovin nakymia ihmeteltyamme lahdimme takaisin pohjoiseen ja laskeuduimme alas tasangolle, jossa kymmenisen kilometria pitkia suoria huristaen suuntasimme kohti Alpit ylittavaa Arthur's Passia. Arthur's Passissa tie nousi lahes kilometriin vuorien puristuksessa ja viimeisessa korkeassa kohdassa meita odotti kovin odottamamme kea-papukaija. Kea on iso vuorilla asusteleva ruskea papukaija, joka on kuuluisa uteliaisuudestaan ja sen herkkua on erityisesti autonovien tiivisteet.. Automme sai kuitenkin onneksi olla rauhassa, mutta lintu paasti meidat aivan viereensa kuvia ottamaan. Pian matka jatkui ja tie alkoi laskeutua kohti lansirannikkoa. Etelasaaren lansirannikko on erittain sateista ja sen seurauksena metsa siella on tiheaa sademetsaa. Sademetsan siimeksessa siis mutkittelimme alaspain ja viimein edessamme siinsi isoina aaltoina vyoryava Tasmanian meri. Ilta alkoi lahestya, joten majoituimme pieneen Hokitikan kaupunkiin ja ehdimme siella mustahiekkaisella autiolla hiekkarannalla nahda, kuinka aurinko laskeutui hiljalleen meren taakse. Komioista. Illan paatteeksi kavimme viela nauttimassa hyvat intialaiset sapuskat ja sitten nukkumaan hostellin kerrossankyyn.
Tiistaiaamuna herasimme taas aikaisin ja piipahdimme yhdessa taman Uuden-Seelannin jadepaakaupunkin (?) jadekaupoissa. Mukaan tarttui maorikulttuurin mukaiset jadekaulakorut. Sitten taas tien paalle ja suunta pohjoiseen sademetsia, sumuisia vuoria, autioita hiekkarantoja ja vellovaa merta ihastellen. Paivan ainoa pidempi pysahdys suoritettiin Punakaikin pannukakkukallioilla, jotka ovat jylhia lettukasoilta nayttavia rantakallioita, joiden valista meri valilla pyrskahtaa korkealle ylos. Lopulta paadyimme Pictoniin, josta lautta kuljetti meidat takaisin Pohjoissaarelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti